Päivä 11 - juoni liikkuu
Nov. 12th, 2004 02:31 am![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
jukkahooHyvä päivä tänään (khrm, siis päivä ja yö, mutta eihän tässä olla vielä nukuttu, joten vanha adage uudesta päivästä ja aamusta pitää kutinsa). Sanoja 3318 joten kaikki ei ole vielä menetetty. Yhteenlaskettu sanamäärä jää nyt pois, koska en eilen sitä laskenut ja en jaksa enää avata Wordia laskeakseni kaikkia tiedostoja yhteen. Joka tapauksessa erittäin lupaava päivä.
Puhumattakaan siitä että viimeinkin sain kaivettua esiin muinaiset muistiinpanot ja kartat yms. Habermass onkin kuin onkin jotain aivan muuta (Turaine) ja Alecramin sukunimi on sanSamsara (se on nääs sineesi). Nämä muutokset joskus kunhan teksti on valmis. Älkää ihmetelkö mikäli tällaista esiintyy tekstin edetessä. Muutenkin tähän tulee pieni muutos: tänään auki kirjoitettu osio Aduatucan pohjois-osista muuttuu epilogiksi. Lyonin kanssa täytyy miettiä hieman tilannetta, hänen mukaantulonsa on ehkä hieman liian rauhallinen. Seljon Marchmal ei ole noin kiltti kaveri. Tehdäkä sitä nyt vai myöhemmin? Kas siinä pulma.
Juoni on siis pakahtumaisillaan, suuri salaliitto alkaa hahmottua ja eipä tainnut Marko tietää mitä kaikkea olikaan Laelin "benrubi-syöksyssä" taka-alalla? Toivottavasti tämä mahtuu Marko tarinan parametreihin, eli pitänee sekin lukea nopsaan uudestaan ettei tule aivan mahrottomia yhteensopivuus-virheitä. Toivotaan, toivotaan.
Pitäisköhän jotenkin luikauttaa jonkinlainen kartta tästä kaikesta maailmalle? Onko lukijoita? Onko mielipiteitä? Huomenna ainakin lisää tekstiä, sillä nyt en todellakaan jaksa enää availla Wordia uudelleen jne. Hyejä sanoja tuli liitettyä yhteen. Tai kuten Lyon sanoo:
"Lupasiko joku sinulle joskus, että kaikki salaisuudet ja aarteet ovat sanoin kuvaamattoman hienoja ja ihmeellisiä?"
ARES
Toimiston ovi aukesi ja kiireisen näköinen sihteeri työntyi sisään. Hän odotti kunnes tuoliinsa nukahtanut luutnantii Ares oli saanut karistettua unen viimeiset kuvitelmat pois silmistään ja ojensi sitten esimiehelleen taitellutn paperin.
- Tämä voi olla tärkeää.
Ares oli nukkunut kunnolla neljä päivää sitten. Hän oli viettänyt viimeiset kaksi kokonaisuudessaa uusissa toimitiloissaan Suuren neuvoston palatsissa, josta hänen velipuolensa, mahtava kaiidi Alecram oli jo useamman kerran löytänyt nukkumasta. Ilmeisesti hän maksoi reilusti enemmän Aresin sihteereille kuin tämä. tai todennäköisemmin nämä pelkäsivät huomattavasti enemmän Suuren neuvoston sihteeriä kuin pahaista Kiven herraa. Aresta siis väsytti.
- Mikä se on?
Sihteeri ojensi sinetöidyn paperiarkin Arekselle. – Se on juuri tullut kiireellinen tiedonanto Faesulaesta. Viesti oli uudelleensinetöity, alemmasta ei saanut selvää, mutta se oli todennäköisesti Kiven valtiaitten sinetti, kun päällä oli Alecramin henkilökohtainen lohikäärmeen pään merkki. Mitenpä muuten kiireellinen tiedonanto olisikaan tullut hänen käsiinsä?
”kirjeessä kerrotaan epilogissa esiintyneet tiedot: Olen matkannut kolme päivää yhtäjaksoisesti: veneellä, hevosilla, jalan. Lähdin matkaan Adornon Egwinista. Minun pitää päästä mahdollisimman nopeasti turvalliseen yhteyspaikkaan, josta voin saada yhteyden Kaaban ja ylimpiini. Tiedossani olevat uutiset ovat äärimmäisen tärkeitä Kaaban ja samalla myös Aduatucan turvallisuudelle. En usko että Adornossa tiedetään heidän suunnitelmiensa joutumisesta käsiimme, mutta aikaa ei ole hukattavaksi.”
- Jumalten kautta! Ares kuiskasi. Sihteeri seurasi tämän keskittynyttä ilmettä huoli katseessaan, mutta Ares ei antanut pienintäkään mahdollisuutta tälle nähdä mitä kirjeessä luki. Ares sulki paperin ja laittoi sen taskuunsa.
- Minun täytyy päästä kaiidin puheille.
- Kaiidin viestinviejä käski ilmoittaa, että kaiidi odottaa luutnanttia huoneistossaan.
Tietenkin. Onneksi Alecram oli ensi kohtaamisen jälkeen kutsunut Aresin omaan työhuoneeseensa, jossa he saattoivat keskustella vailla suuren salin keinotekoista alamais-asemaa. Ares oli yllättänyt itsensä pitämästä velipuolestaan, jonka nimeä ei koskaan lausuttu ääneen hänen lapsuudenkodissaan. Alecramin äiti oli ollut sineesi, kaunis lähettilään vaimo, jonka tämän mies oli heittänyt pois talostaan raskauden ilmennyttyä ja sitten itse poistunut uhkauksia ja kirouksia sadatellen Kaabasta. Alecram oli noussut asemaansa isänsä pienellä avustuksella, mutta erityisesti äitinsä rohkean ja päättäväisen toiminnan ansiosta. Tämä oli ollut pätevä nainen, joka rakennettuaan itselleen mukavan elintason Kaaban elämässä, tuonut myös oman perheensä pois Sineesiasta, jossa nämä olivat joutuneet epäsuosioon hänen miehensä toimien takia.
Ares ei edelleenkään luottanut velipuoleensa. Tuskin kukaan teki moista erehdystä, mutta hän jollain kummallisella tavalla uskoi tämän pyrkivän tekemään oikeita päätöksiä Kaaban parhaaksi.
Ares käveli pitkin Suuren neuvoston palatsin käytäviä, joita pehmusti raskaat dhaulien maassa valmistetut matot, jotka vaihdettiin useita kertoja vuodessa, aina tiettyjen juhlapyhien ja –aikojen mukaan väritettyinä. Hänen huoneesta Alecramin toimistoon kulki jonkun unohdetun tai tuntemattoman, sama asia kai se loppujen lopulta kuitenkin oli, taiteilijan tekemä seinämaalaus. Se alkoi itse asiassa jo aikaisemmin, käytävän kulmasta, mutta alkuosa oli vain alkunäytös, esikertomus itse varsinaiselle tarinalle. Ares oli kysynyt siitä velipuoleltaan pari päivää sitten ja tämä oli kertonut kauniilla, tarinankerrontaan soveltuvalla äänellään koskettavan tarinan Taurasta, merimiehen tyttärestä josta oli erilaisten tapahtumien jälkeen tullut jumalatar. Alecram oli kertomuksensa jälkeen naurahtanut ja kertonut, etää: - Itse asiassa eilen illalla satuin kuulemaan tarinaan lähes kuuluvan jatkokertomuksen, mutta koska kertoja ei ollut erityisen ansiokas, en malttanut kuunnella sitä loppuun. Ehkäpä me voisimme mennä jonain iltana käymään ja katsomaan, jos tarinankertoja olisi paikalla ja kertoisi sen tarinan uudelleen?
Ares kolkutti kaiidin sihteerin ovea. Oven avasi pieni kirjuri, joka äänettömästi opasti Aresin läpi pienen odotushuoneen ja painovoimaa uhkaavia paperipinoja täynnä olevien pöytien, kohti kaiidi Alecramin työhuonetta. Huone oli pieni, aivan kuin tehty vähäiselle kirjurille, mutta Alecram vaikutti olevan tyytyväinen valtakuntaansa. Hänen pöytänsä oli myös täynnä papereita, mutta toisin kuin alaisensa huoneissa, Alecramin paperit näyttivät olevan aina järjestyksessä, niitä myös näytti olevan vähemmän. Suuri astia työpöydän vasemmalla puolella, lähellä suljettua ikkunaa, piti sisällään runsaasti punaisella leimalla sinetöityjä kirjeitä. Akecramin takana oli tyylikkäästi koristeltu puinen kaappi, jonka sisältöä Ares ei ollut koskaan nähnyt. Suoraan ovesta oikealla oli ovi, joka vei Alecramin henkilökohtaiseen arkistoon, jonne kenelläkään Alecramia lukuunottamatta ei ollut asiaa. Suuri verho peitti oven taakse jäävän seinän, josta Ares tiesi johtavan ainakin kaksi salakäytävää pois talosta. Alecram ei noussut pöytänsä takaa vaan osoitti pientä mutta mukavaa tuolia pöytänsä edessä. Ares istui ja odotti.
- Viesti on todistettu oikeaksi.
- Onko kenelläkään epäilyksiä sen suhteen? Tai onko kukaan kertonut yhtään sitä tukevaa tietoa?
- Ei, kumpaankin. Se on Kasvottoman sisaren lähettämä ja pohjaa häneen itseensä ainoana tunnettuna lähteenä.
- Se on… liian fantastinen.
- Ja samalla sovelias juonenkäänteisiin. Se sopii kuin sovitettuna sinun omaan malliisi Armavirien mahdollisesta vallankaappausyrityksestä. Se pitää sisällään päivämääriä, jotka täsmäävät tietoihin, joita Faesulaessa ei pitäisi vielä tietää. Ellei joku ole käyttänyt luvatta Kiveä.
- Mutta miksi Adorno edelleen suunnittelisi sotaa Aduatucan kanssa? Kiven varastaminen epäonnistui.
- Mutta Adornossa ei ehkä tiedetä sitä. Tai heille on uskoteltu toisin. Uhka on kuitenkin todellinen. Tai sitten Adorno ja Habermass ovat solmineet rauhan ja yhdistäneet voimansa, se on tapahtunut ennenkin, Surat Yhdistäjän aikaan. Tai sitten hargiaanit ovat suunnitelleet jotain Milembriassa, heillä on siellä lähes vapaat kädet. Heidän lojaalisuutensa keosille on parhaimmillaankin vain silmänlumetta.
- Mutta silti, siinä on liikaa riskitekijöitä. Kiven varkaus epäonnistui, Adornon ja Habermassin kansat vihaavat toisiaan ja Milembria on hargianeillekin ongelmallinen saaristo hallita.
Alecram käänsi päänsä kohti ikkunaa ja siitä avautuvaa raunioina näkyvää Kiven temppeliä.
- Yksikin onnistuneesti levitetty huhu Kiven varkauden onnistumisesta, keosin vallan kukistumisesta ja miljoona ihmistä voi kapinoida. Kaaban järjestys pohjaa turvallisuuteen jonka luo Kivi ja hallinta. Keosin pitää pitää julkinen seremonia, yhdistää Kiven liitto itsensä, sukunsa ja Kaaban kansan kanssa.
- Se voi olla myös tilaisuus jota kapinalliset ovat odottaneet.
- Mahdollisesti. Syy miksi he eivät ole vielä toimineet voi johtua monestakin seikasta. Ehkä he todella uskoivat onnistuvansa Kiven varastamisessa. Ehkä eivät. Ehkä heillä ei ollut suunnitelmaa kumpaankaan suuntaan. En tiedä. Ehkä heidän johtajansa kuolivat temppelin sortuessa. En todellakaan tiedä. Mutta meillä on oltava vastasuunnitelma, tapahtui mitä tahansa. Ja nyt meillä on todellinen uhkakuva, vallankaappauksen suunnitelma käsissämme. Meidän on toimittava.
HOUNSON
Matka Garsaurasta oli ollut pitkä ja pölyinen. Parasmonten huoneen Hounson kaipasi kylpyä, kylmää juotavaa ja viileää huonetta, jossa levätä. Hän oli lähtenyt välittömästi matkaan kuultuaan huonot uutiset ja matkannut hevosillaan matkan muutamassa päivässä.
- Kirotut idiootit!, hän oli manaillut jo viisi päivää.
Poika oli onnistunut viemään anastajan Kiven ja kuollut, kuten oli ollut aivan mahdollista odottaa, mutta että samaan aikaan hän oli tahtomattaan ohjannut Kiven energiaa Kaaban vastuullisten johtajien huoneistoon, jossa nämä kaikki odottelivat malttamattomina kuin lapset nuorukaisen suoritusta. Mikäli tämä olisi epäonnistunut surkeasti, se kolmasti kirottu äpärä Alecram olisi pian saanut vihiä Armavirien johtajien kokouksesta, jossa kaikki nämä olisivat olleet ja pidättänyt vielä heidät kaikki. Mitä pässinpäitä, mitä saastaisen eläimen jätöksiä!
Suunnitelma oli kuitenkin toiminnassa ja, kuten hänen opettajallaan oli ollut piinallisen usein tapana sanoa, pyörät oli saatu liikkeelle. Mikään ei pysäyttäisi samoille sijoilleen tätä vaunua, ei vaikka Hounson lähettäisi viestejä jokaiseen ilmansuuntaan. Kaaban suoja oli edelleen pystyssä ja viestien lähettäminen oli mahdotonta, etenkin vieraan vallan edustajille. Adornon lähetystön viestinviejät olivat taatusti liikkeellä, mutta he eivät ikinä ehtisi perille, ennen kuin sotajoukot olisivat jo Aduatucassa. Jossa niiden pitäisi jo ollakin. Mikäli kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan ja parhain päin, Adornon joukkojen pitäisi itse asiassa olla jo Omdurmanin porteilla.
Hounson nousi pois hevosensa selästä ja nyökkäsi yhdelle lähettyvillä oleilevista pojista. Tämä tuli silmät loistaen muukalaisen luokse.
- Kiven nimeen. Odottomatta nuorukaisen vastausta hän jatkoi: - Missä mahtaa olla Lääkkeentekijöitten kortteli? Minun pitäisi päästä sinne mahdollisimman nopeasti.
- Kiven nimeen, herrani! Lääkkeentekijöitten kortteli sijainnee liki Mausteiden ja Rohtojen aluetta. Ne sijaitsevat yläkaupungilla.
Hounson kuunteli nuorukaisen ohjeita ja nyökytteli mielessään. Poika tiesi ainakin Hounsonin yksinkertaisten ohjeistusten mukaan ainakin suurinpiirtein minne Hounsonin oli tarkoitus mennä Kaabassa. Hän katseli poikaa tarkaavaisesti ja tarttui oikealla kädellään pieneen Kiveensä, joka oli hänen takkinsa sisällä, poven suojassa.
- Sinä varmaankin osaat opastaa minut sinne, pientä palkkiota vastaan. Ja siinä sivussa näyttää, mistä saisin kupillisen kylmää juotavaa?
Poikanen mietti hetken. Kaaba oli suuri kaupunki ja muukalaisen haluama paikka kaukana pojan omilta kulmilta. Palkkiosta ei olisi liikoja hyötyä mikäli paluumatkalla joku vieraan kaupunginosan jengi ottaisi ja huomaisi tunkeilija ja pieksisi hänet. Puhumattaaan siitä, että samalla ryöstäisi häneltä juuri hankitun omaisuuden!
- Voisin ainakin opastaa herran oikeaan suuntaan.
Hounson puristi kiveään lujaa, mutta se ei millään tavalla reagoinut hänen pyyntöihinsä. Se oli sittenkin totta, suuren Kiven vaikutusalueella ei mikään muu kivi toiminut. Mutta samaan aikaan Hounson tunnisti pojan äänessä esiintyvän pelon. Tämä oli luotettava, mutta ajatus matkasta ilmeisen kauas omilta kotikaduilta pelotti tätä. Houkutus oli kuitenkin suuri ja Hounson tarttui siihen.
- Sinä saat tämän, jos opastat minut haluamaani paikkaan. Ja kaiken sen mikä jää jäljelle tästä, kunhan ensin hankit minulle astiallisen kylmää juotavaa. Nyt.
Pojan silmät aukenivat ammolleen hänen nähdessään muukalaisen kourassa kimaltelevat karastarit. Noilla rahoilla hänen äitinsä elättäisi koko perhettä kuukauden, ehkä kaksikin! Mies painoi toisen karastarin pojan kouraan ja komensi tätä toimimaan nopeasti. Ennen kuin hän ehti kääntyä, mies kysyi: - Mikä sinun nimesi on?
- Reblan. Mohandasin Reblan.
Muukalainen nyökkäsi ja päästi irti pojan kädestä.
- Reblan. Hae minulle juotavaa, Kairoksen nimeen.
Reblan nielaisi ja kääntyi poispäin miehestä, joka vannoi Kairoksen nimeen. Hänen päähänsä ei mahtunut enää yhtään ajatusta yksittäisen karastarin varastamisesta ja katoamisesta suuren Kaaban kaupungin meteliin ja massoihin. Kairoksen pappi ajaisi hänet ennen pitkää kuitenkin kiinni, etenkin kun hän oli mennyt typeryyksissään kertomaan tälle oikean nimensä. Mikä hänet siihenkin oli saattanut? Normaalisti tälläisissä tapauksissa hän oli joko Alem tai Wecan, mutta nyt hän oli lasunut nimensä ennen kuin hän oli edes tajunnut niin tekevänsä. Kairoksen pappi, siitä se johtui. Hän oli noitunut pojan jo ennen kuin tämä oli itse edes tajunnut tarjoutua miehen palvelukseen. Hänellä oli paha silmä tai pirun katse. Reblania hytisytti, mutta saman tien ajatus lähes kahdesta karastirista lämmitti vastaavasti sen verran ettei vilua enää tuntunut.
Hounson seurasi Reblania läpi mahtavien porttien. Poika puhui paljon, mutta Hounson ei kuunnellut tätä. Todennäköisesti poika puhui puoliksi tottumustaan, puoliksi pelkoaan pois. Hounson oli heti huomannut että poika tunnisti hänet Kairoksen papiksi. Hän uskoi nyt voivansa luotta apoikaan ehdottomasti. Pappien maine oli aina perustunut suuresti salaperäisyteen ja liioteltuihin kykyihin. Poika todennäköisesti uskoi, että hän kykenisi etsimään tämän esiin, mikäli hän yrittäisi jotain temppua ja jättäisi Hounsonin yksin keskelle Kaaban kaaosta. Hounsonia ajatus lämmitti. Kairoksen pappeja tulikin pelätä ja kunnioittaa. Kaaban alueella heidän vaikutusvaltansa oli toisarvoista verrattuna esimerkiksi pohjoisen kiistakumppaneihin, Adornoon ja Turaineen. Siellä Kairoksen papeilla oli todellista vaikutusvaltaa. Mutta vaikka Adornon Roum ja Turainen Decapolis olivatkin suuria ja mahtavia kaupunkeja, eivät ne olleet mitään Kaaban rinnalla! Ensimmäistä kertaa vihdoin valtion pääkaupungissa oleva Hounson tajusi vasta muurin takana kuinka valtava kaupunki Kaaba todellisuudessa oli. Yli miljoona ihmistä asui sen muurien suojassa ja lähes toinen mokoma sen viljavilla reunusmailla, joen ylä- ja alajuoksulla. Hounson oli saapunut kaupunkiin sen läntiseltä reunalta, missä maa oli alavaa ja talot pieniä. Fajeskumatin kukkulan taakse jäivät yläkaupungin suuret julkiset rakennukset, niin keosin mahtava palatsi kuin monet muut suuren arkkitehdin Memunasin suunnittelemat vallan symboolit: Kiven temppeli ja Yhdistäjän aukio.
Puhumattakaan siitä että viimeinkin sain kaivettua esiin muinaiset muistiinpanot ja kartat yms. Habermass onkin kuin onkin jotain aivan muuta (Turaine) ja Alecramin sukunimi on sanSamsara (se on nääs sineesi). Nämä muutokset joskus kunhan teksti on valmis. Älkää ihmetelkö mikäli tällaista esiintyy tekstin edetessä. Muutenkin tähän tulee pieni muutos: tänään auki kirjoitettu osio Aduatucan pohjois-osista muuttuu epilogiksi. Lyonin kanssa täytyy miettiä hieman tilannetta, hänen mukaantulonsa on ehkä hieman liian rauhallinen. Seljon Marchmal ei ole noin kiltti kaveri. Tehdäkä sitä nyt vai myöhemmin? Kas siinä pulma.
Juoni on siis pakahtumaisillaan, suuri salaliitto alkaa hahmottua ja eipä tainnut Marko tietää mitä kaikkea olikaan Laelin "benrubi-syöksyssä" taka-alalla? Toivottavasti tämä mahtuu Marko tarinan parametreihin, eli pitänee sekin lukea nopsaan uudestaan ettei tule aivan mahrottomia yhteensopivuus-virheitä. Toivotaan, toivotaan.
Pitäisköhän jotenkin luikauttaa jonkinlainen kartta tästä kaikesta maailmalle? Onko lukijoita? Onko mielipiteitä? Huomenna ainakin lisää tekstiä, sillä nyt en todellakaan jaksa enää availla Wordia uudelleen jne. Hyejä sanoja tuli liitettyä yhteen. Tai kuten Lyon sanoo:
"Lupasiko joku sinulle joskus, että kaikki salaisuudet ja aarteet ovat sanoin kuvaamattoman hienoja ja ihmeellisiä?"
ARES
Toimiston ovi aukesi ja kiireisen näköinen sihteeri työntyi sisään. Hän odotti kunnes tuoliinsa nukahtanut luutnantii Ares oli saanut karistettua unen viimeiset kuvitelmat pois silmistään ja ojensi sitten esimiehelleen taitellutn paperin.
- Tämä voi olla tärkeää.
Ares oli nukkunut kunnolla neljä päivää sitten. Hän oli viettänyt viimeiset kaksi kokonaisuudessaa uusissa toimitiloissaan Suuren neuvoston palatsissa, josta hänen velipuolensa, mahtava kaiidi Alecram oli jo useamman kerran löytänyt nukkumasta. Ilmeisesti hän maksoi reilusti enemmän Aresin sihteereille kuin tämä. tai todennäköisemmin nämä pelkäsivät huomattavasti enemmän Suuren neuvoston sihteeriä kuin pahaista Kiven herraa. Aresta siis väsytti.
- Mikä se on?
Sihteeri ojensi sinetöidyn paperiarkin Arekselle. – Se on juuri tullut kiireellinen tiedonanto Faesulaesta. Viesti oli uudelleensinetöity, alemmasta ei saanut selvää, mutta se oli todennäköisesti Kiven valtiaitten sinetti, kun päällä oli Alecramin henkilökohtainen lohikäärmeen pään merkki. Mitenpä muuten kiireellinen tiedonanto olisikaan tullut hänen käsiinsä?
”kirjeessä kerrotaan epilogissa esiintyneet tiedot: Olen matkannut kolme päivää yhtäjaksoisesti: veneellä, hevosilla, jalan. Lähdin matkaan Adornon Egwinista. Minun pitää päästä mahdollisimman nopeasti turvalliseen yhteyspaikkaan, josta voin saada yhteyden Kaaban ja ylimpiini. Tiedossani olevat uutiset ovat äärimmäisen tärkeitä Kaaban ja samalla myös Aduatucan turvallisuudelle. En usko että Adornossa tiedetään heidän suunnitelmiensa joutumisesta käsiimme, mutta aikaa ei ole hukattavaksi.”
- Jumalten kautta! Ares kuiskasi. Sihteeri seurasi tämän keskittynyttä ilmettä huoli katseessaan, mutta Ares ei antanut pienintäkään mahdollisuutta tälle nähdä mitä kirjeessä luki. Ares sulki paperin ja laittoi sen taskuunsa.
- Minun täytyy päästä kaiidin puheille.
- Kaiidin viestinviejä käski ilmoittaa, että kaiidi odottaa luutnanttia huoneistossaan.
Tietenkin. Onneksi Alecram oli ensi kohtaamisen jälkeen kutsunut Aresin omaan työhuoneeseensa, jossa he saattoivat keskustella vailla suuren salin keinotekoista alamais-asemaa. Ares oli yllättänyt itsensä pitämästä velipuolestaan, jonka nimeä ei koskaan lausuttu ääneen hänen lapsuudenkodissaan. Alecramin äiti oli ollut sineesi, kaunis lähettilään vaimo, jonka tämän mies oli heittänyt pois talostaan raskauden ilmennyttyä ja sitten itse poistunut uhkauksia ja kirouksia sadatellen Kaabasta. Alecram oli noussut asemaansa isänsä pienellä avustuksella, mutta erityisesti äitinsä rohkean ja päättäväisen toiminnan ansiosta. Tämä oli ollut pätevä nainen, joka rakennettuaan itselleen mukavan elintason Kaaban elämässä, tuonut myös oman perheensä pois Sineesiasta, jossa nämä olivat joutuneet epäsuosioon hänen miehensä toimien takia.
Ares ei edelleenkään luottanut velipuoleensa. Tuskin kukaan teki moista erehdystä, mutta hän jollain kummallisella tavalla uskoi tämän pyrkivän tekemään oikeita päätöksiä Kaaban parhaaksi.
Ares käveli pitkin Suuren neuvoston palatsin käytäviä, joita pehmusti raskaat dhaulien maassa valmistetut matot, jotka vaihdettiin useita kertoja vuodessa, aina tiettyjen juhlapyhien ja –aikojen mukaan väritettyinä. Hänen huoneesta Alecramin toimistoon kulki jonkun unohdetun tai tuntemattoman, sama asia kai se loppujen lopulta kuitenkin oli, taiteilijan tekemä seinämaalaus. Se alkoi itse asiassa jo aikaisemmin, käytävän kulmasta, mutta alkuosa oli vain alkunäytös, esikertomus itse varsinaiselle tarinalle. Ares oli kysynyt siitä velipuoleltaan pari päivää sitten ja tämä oli kertonut kauniilla, tarinankerrontaan soveltuvalla äänellään koskettavan tarinan Taurasta, merimiehen tyttärestä josta oli erilaisten tapahtumien jälkeen tullut jumalatar. Alecram oli kertomuksensa jälkeen naurahtanut ja kertonut, etää: - Itse asiassa eilen illalla satuin kuulemaan tarinaan lähes kuuluvan jatkokertomuksen, mutta koska kertoja ei ollut erityisen ansiokas, en malttanut kuunnella sitä loppuun. Ehkäpä me voisimme mennä jonain iltana käymään ja katsomaan, jos tarinankertoja olisi paikalla ja kertoisi sen tarinan uudelleen?
Ares kolkutti kaiidin sihteerin ovea. Oven avasi pieni kirjuri, joka äänettömästi opasti Aresin läpi pienen odotushuoneen ja painovoimaa uhkaavia paperipinoja täynnä olevien pöytien, kohti kaiidi Alecramin työhuonetta. Huone oli pieni, aivan kuin tehty vähäiselle kirjurille, mutta Alecram vaikutti olevan tyytyväinen valtakuntaansa. Hänen pöytänsä oli myös täynnä papereita, mutta toisin kuin alaisensa huoneissa, Alecramin paperit näyttivät olevan aina järjestyksessä, niitä myös näytti olevan vähemmän. Suuri astia työpöydän vasemmalla puolella, lähellä suljettua ikkunaa, piti sisällään runsaasti punaisella leimalla sinetöityjä kirjeitä. Akecramin takana oli tyylikkäästi koristeltu puinen kaappi, jonka sisältöä Ares ei ollut koskaan nähnyt. Suoraan ovesta oikealla oli ovi, joka vei Alecramin henkilökohtaiseen arkistoon, jonne kenelläkään Alecramia lukuunottamatta ei ollut asiaa. Suuri verho peitti oven taakse jäävän seinän, josta Ares tiesi johtavan ainakin kaksi salakäytävää pois talosta. Alecram ei noussut pöytänsä takaa vaan osoitti pientä mutta mukavaa tuolia pöytänsä edessä. Ares istui ja odotti.
- Viesti on todistettu oikeaksi.
- Onko kenelläkään epäilyksiä sen suhteen? Tai onko kukaan kertonut yhtään sitä tukevaa tietoa?
- Ei, kumpaankin. Se on Kasvottoman sisaren lähettämä ja pohjaa häneen itseensä ainoana tunnettuna lähteenä.
- Se on… liian fantastinen.
- Ja samalla sovelias juonenkäänteisiin. Se sopii kuin sovitettuna sinun omaan malliisi Armavirien mahdollisesta vallankaappausyrityksestä. Se pitää sisällään päivämääriä, jotka täsmäävät tietoihin, joita Faesulaessa ei pitäisi vielä tietää. Ellei joku ole käyttänyt luvatta Kiveä.
- Mutta miksi Adorno edelleen suunnittelisi sotaa Aduatucan kanssa? Kiven varastaminen epäonnistui.
- Mutta Adornossa ei ehkä tiedetä sitä. Tai heille on uskoteltu toisin. Uhka on kuitenkin todellinen. Tai sitten Adorno ja Habermass ovat solmineet rauhan ja yhdistäneet voimansa, se on tapahtunut ennenkin, Surat Yhdistäjän aikaan. Tai sitten hargiaanit ovat suunnitelleet jotain Milembriassa, heillä on siellä lähes vapaat kädet. Heidän lojaalisuutensa keosille on parhaimmillaankin vain silmänlumetta.
- Mutta silti, siinä on liikaa riskitekijöitä. Kiven varkaus epäonnistui, Adornon ja Habermassin kansat vihaavat toisiaan ja Milembria on hargianeillekin ongelmallinen saaristo hallita.
Alecram käänsi päänsä kohti ikkunaa ja siitä avautuvaa raunioina näkyvää Kiven temppeliä.
- Yksikin onnistuneesti levitetty huhu Kiven varkauden onnistumisesta, keosin vallan kukistumisesta ja miljoona ihmistä voi kapinoida. Kaaban järjestys pohjaa turvallisuuteen jonka luo Kivi ja hallinta. Keosin pitää pitää julkinen seremonia, yhdistää Kiven liitto itsensä, sukunsa ja Kaaban kansan kanssa.
- Se voi olla myös tilaisuus jota kapinalliset ovat odottaneet.
- Mahdollisesti. Syy miksi he eivät ole vielä toimineet voi johtua monestakin seikasta. Ehkä he todella uskoivat onnistuvansa Kiven varastamisessa. Ehkä eivät. Ehkä heillä ei ollut suunnitelmaa kumpaankaan suuntaan. En tiedä. Ehkä heidän johtajansa kuolivat temppelin sortuessa. En todellakaan tiedä. Mutta meillä on oltava vastasuunnitelma, tapahtui mitä tahansa. Ja nyt meillä on todellinen uhkakuva, vallankaappauksen suunnitelma käsissämme. Meidän on toimittava.
HOUNSON
Matka Garsaurasta oli ollut pitkä ja pölyinen. Parasmonten huoneen Hounson kaipasi kylpyä, kylmää juotavaa ja viileää huonetta, jossa levätä. Hän oli lähtenyt välittömästi matkaan kuultuaan huonot uutiset ja matkannut hevosillaan matkan muutamassa päivässä.
- Kirotut idiootit!, hän oli manaillut jo viisi päivää.
Poika oli onnistunut viemään anastajan Kiven ja kuollut, kuten oli ollut aivan mahdollista odottaa, mutta että samaan aikaan hän oli tahtomattaan ohjannut Kiven energiaa Kaaban vastuullisten johtajien huoneistoon, jossa nämä kaikki odottelivat malttamattomina kuin lapset nuorukaisen suoritusta. Mikäli tämä olisi epäonnistunut surkeasti, se kolmasti kirottu äpärä Alecram olisi pian saanut vihiä Armavirien johtajien kokouksesta, jossa kaikki nämä olisivat olleet ja pidättänyt vielä heidät kaikki. Mitä pässinpäitä, mitä saastaisen eläimen jätöksiä!
Suunnitelma oli kuitenkin toiminnassa ja, kuten hänen opettajallaan oli ollut piinallisen usein tapana sanoa, pyörät oli saatu liikkeelle. Mikään ei pysäyttäisi samoille sijoilleen tätä vaunua, ei vaikka Hounson lähettäisi viestejä jokaiseen ilmansuuntaan. Kaaban suoja oli edelleen pystyssä ja viestien lähettäminen oli mahdotonta, etenkin vieraan vallan edustajille. Adornon lähetystön viestinviejät olivat taatusti liikkeellä, mutta he eivät ikinä ehtisi perille, ennen kuin sotajoukot olisivat jo Aduatucassa. Jossa niiden pitäisi jo ollakin. Mikäli kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan ja parhain päin, Adornon joukkojen pitäisi itse asiassa olla jo Omdurmanin porteilla.
Hounson nousi pois hevosensa selästä ja nyökkäsi yhdelle lähettyvillä oleilevista pojista. Tämä tuli silmät loistaen muukalaisen luokse.
- Kiven nimeen. Odottomatta nuorukaisen vastausta hän jatkoi: - Missä mahtaa olla Lääkkeentekijöitten kortteli? Minun pitäisi päästä sinne mahdollisimman nopeasti.
- Kiven nimeen, herrani! Lääkkeentekijöitten kortteli sijainnee liki Mausteiden ja Rohtojen aluetta. Ne sijaitsevat yläkaupungilla.
Hounson kuunteli nuorukaisen ohjeita ja nyökytteli mielessään. Poika tiesi ainakin Hounsonin yksinkertaisten ohjeistusten mukaan ainakin suurinpiirtein minne Hounsonin oli tarkoitus mennä Kaabassa. Hän katseli poikaa tarkaavaisesti ja tarttui oikealla kädellään pieneen Kiveensä, joka oli hänen takkinsa sisällä, poven suojassa.
- Sinä varmaankin osaat opastaa minut sinne, pientä palkkiota vastaan. Ja siinä sivussa näyttää, mistä saisin kupillisen kylmää juotavaa?
Poikanen mietti hetken. Kaaba oli suuri kaupunki ja muukalaisen haluama paikka kaukana pojan omilta kulmilta. Palkkiosta ei olisi liikoja hyötyä mikäli paluumatkalla joku vieraan kaupunginosan jengi ottaisi ja huomaisi tunkeilija ja pieksisi hänet. Puhumattaaan siitä, että samalla ryöstäisi häneltä juuri hankitun omaisuuden!
- Voisin ainakin opastaa herran oikeaan suuntaan.
Hounson puristi kiveään lujaa, mutta se ei millään tavalla reagoinut hänen pyyntöihinsä. Se oli sittenkin totta, suuren Kiven vaikutusalueella ei mikään muu kivi toiminut. Mutta samaan aikaan Hounson tunnisti pojan äänessä esiintyvän pelon. Tämä oli luotettava, mutta ajatus matkasta ilmeisen kauas omilta kotikaduilta pelotti tätä. Houkutus oli kuitenkin suuri ja Hounson tarttui siihen.
- Sinä saat tämän, jos opastat minut haluamaani paikkaan. Ja kaiken sen mikä jää jäljelle tästä, kunhan ensin hankit minulle astiallisen kylmää juotavaa. Nyt.
Pojan silmät aukenivat ammolleen hänen nähdessään muukalaisen kourassa kimaltelevat karastarit. Noilla rahoilla hänen äitinsä elättäisi koko perhettä kuukauden, ehkä kaksikin! Mies painoi toisen karastarin pojan kouraan ja komensi tätä toimimaan nopeasti. Ennen kuin hän ehti kääntyä, mies kysyi: - Mikä sinun nimesi on?
- Reblan. Mohandasin Reblan.
Muukalainen nyökkäsi ja päästi irti pojan kädestä.
- Reblan. Hae minulle juotavaa, Kairoksen nimeen.
Reblan nielaisi ja kääntyi poispäin miehestä, joka vannoi Kairoksen nimeen. Hänen päähänsä ei mahtunut enää yhtään ajatusta yksittäisen karastarin varastamisesta ja katoamisesta suuren Kaaban kaupungin meteliin ja massoihin. Kairoksen pappi ajaisi hänet ennen pitkää kuitenkin kiinni, etenkin kun hän oli mennyt typeryyksissään kertomaan tälle oikean nimensä. Mikä hänet siihenkin oli saattanut? Normaalisti tälläisissä tapauksissa hän oli joko Alem tai Wecan, mutta nyt hän oli lasunut nimensä ennen kuin hän oli edes tajunnut niin tekevänsä. Kairoksen pappi, siitä se johtui. Hän oli noitunut pojan jo ennen kuin tämä oli itse edes tajunnut tarjoutua miehen palvelukseen. Hänellä oli paha silmä tai pirun katse. Reblania hytisytti, mutta saman tien ajatus lähes kahdesta karastirista lämmitti vastaavasti sen verran ettei vilua enää tuntunut.
Hounson seurasi Reblania läpi mahtavien porttien. Poika puhui paljon, mutta Hounson ei kuunnellut tätä. Todennäköisesti poika puhui puoliksi tottumustaan, puoliksi pelkoaan pois. Hounson oli heti huomannut että poika tunnisti hänet Kairoksen papiksi. Hän uskoi nyt voivansa luotta apoikaan ehdottomasti. Pappien maine oli aina perustunut suuresti salaperäisyteen ja liioteltuihin kykyihin. Poika todennäköisesti uskoi, että hän kykenisi etsimään tämän esiin, mikäli hän yrittäisi jotain temppua ja jättäisi Hounsonin yksin keskelle Kaaban kaaosta. Hounsonia ajatus lämmitti. Kairoksen pappeja tulikin pelätä ja kunnioittaa. Kaaban alueella heidän vaikutusvaltansa oli toisarvoista verrattuna esimerkiksi pohjoisen kiistakumppaneihin, Adornoon ja Turaineen. Siellä Kairoksen papeilla oli todellista vaikutusvaltaa. Mutta vaikka Adornon Roum ja Turainen Decapolis olivatkin suuria ja mahtavia kaupunkeja, eivät ne olleet mitään Kaaban rinnalla! Ensimmäistä kertaa vihdoin valtion pääkaupungissa oleva Hounson tajusi vasta muurin takana kuinka valtava kaupunki Kaaba todellisuudessa oli. Yli miljoona ihmistä asui sen muurien suojassa ja lähes toinen mokoma sen viljavilla reunusmailla, joen ylä- ja alajuoksulla. Hounson oli saapunut kaupunkiin sen läntiseltä reunalta, missä maa oli alavaa ja talot pieniä. Fajeskumatin kukkulan taakse jäivät yläkaupungin suuret julkiset rakennukset, niin keosin mahtava palatsi kuin monet muut suuren arkkitehdin Memunasin suunnittelemat vallan symboolit: Kiven temppeli ja Yhdistäjän aukio.
