Päivä 1 - aloitus
Nov. 1st, 2004 12:55 pm![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
jukkahooAamupäivä on hurissut kohtuullisen freneettisesti. En tiedä millaista tämän pitäisi olla tai edes millaista tästä tulee, mutta ainakin alku on lupaavahko. Tämän hetkinen tilanne on 1194/1700 eli uskaltaisin väittää olevani aika lailla hyvässä iskussa näin alkumetreillä. En kykene uskomaan, että seuraavat viisisataa ja kuusi sanaa eivät millään ilmaantuisi mieleeni tämän päivän aikana (ja mielestäni edelleenkin sormien kautta näpyttäytyisivät näppäimistön avustuksella tietokojeen uumeniin - tai siis pikemminkin USP-tikkuun, johon tätä mestaristuotosta kirjataan).
Pieni selvennös itse tarinasta:
Tapahtumapaikkana on yhteistyönä syntyneen Vyömaailman fantasiamaailma. Iso osa tarinasta sijoittunee omaan osuuteeni eli Kaaban maahan, Kiven kaupunkiin. Teksti liikkuu ainakin aluksi kahtaalla, seuraten sekä velho Lyonin että kaiidi Alecramin kohtaloita. Lyon on valapatto, muinainen, verellä itseensä mahdin kirjaillut mies menneisyydestä, joka palaa "oikeaan" maailmaan vuosisatoja aikaa Koillismaan toiseudessa vietettyään. Alecram on mahtivaltio Kaaban kaiid (suurvisiiri), hallitsijan (keos) oikea käsi ja koko valtakunnan pelätyin mies.
Hieman ehkä mahtipontista, mutta toivottavasti tarinan edetessä tilanne hieman "normalisoituu" ja hahmojen sisin tulee niin potentiaalisille lukijoille kuin myös minullekin tutummaksi. Juoni on tavallaan jatkoa Kivelän Markon useampi vuosi sitten kirjoittamalle pitkälle novellille "Kuin Benrubin xyöksy", joka on julkaistu Spin-lehdessä ja löytyy jopa netistä: http://www.helsinki.fi/~mtkivela/tekstit/kuin.htm
Pieniä paloja tänään kirjoitetusta.
--------------
Yyrin maan tarinoita: Velho, joka tatuoi sieluja
LYON
Ilman kirpeys oli ensimmäinen asia, joka herätti velho Lyonin mielenkiinnon. Koillismaa oli monia asioita, mutta syksyn muuttuminen talveksi ei kuulunut niihin. Kevät ja kesä, aavistus syksystä – kyllä, mutta talvi – ei. Lyon tiesi olevansa jälleen kerran lähellä rajaseutua. Hänen katseensa harhaili, tarkentuen jokaiseen tavallistakin epätavallisempaan asiaa. Koillismaa oli ihmeitten ja kumman valtakunta, mutta täällä epätavallinen olikin jotain aivan arkista, tavanomaista, jos mahdollista – normaalia.
Lyon näki kuinka puiden rivistö suurten Varjovuorien juurella oli kuin keltaisella värillä kyllästetty, punaisilla pisteillä värjätty. Hymy karehti velhon suupielessä. Portti oli tällä kertaa valinnut olinpaikakseen suunnan, joka johti pohjoiseen, kohti Karego-atia. Aivan väärä suunta ihmismielelle, jonka koti joskus aikanaan oli ollut Almunasissa, Kaaban maassa. Missä puitten latvat kohoavat kohti taivasta, missä ilma on raskas ja missä naiset puhuvat matalalla äänellä, kuiskaillen kauniita asioita. Lyon käänsi päätään ja katsoi taakseen. Hän oli poistunut valtias Baenaubasin, sinisten tiikereiden valtakunnasta tuskin tuokio sitten ja jo nyt tuon kaupungin tornit katosivat kaukaiseen usvaan kuin epätodelliset haamut. Koillismaa. Hän suuntasi askeleensa kohti ruskanrosoa metsänreunassa.
ALECRAM
Kaiid Alecram oli Kaaban pelätyin mies. Hänen kauttaan kulkivat kaikki Kiven valtakunnan asiat. Hän oli enemmän kuin hallitsijan oikea käsi, hän hallitsi Kaabaa. Kiven valtiaat kumarsivat häntä, kiven herrat raportoivat hänelle suoraan kaikesta merkittävistä ja vähemmän merkittävistä sioista, jotka heidän mielestään saattaisivat kiinnostaa miestä joka piti valtakunnan ohjksia käsissään. Hän oli pelätty mies. (Eikä syyttä, sillä hänellä oli valtaa.)
Alecram oli tottunut siihen että häntä pelättiin. Hän oli noussut asemaansa tekemällä valtavasti työtä sen eteen. Hänellä ei ollut suvun ja nimen suomaa turvaa ja vaikutusvaltaa, vain hänen älynsä ja uskollisuutensa. Hän oli kaiken lisäksi khaldaani, sineesi-sukuinen. Hänen verenperimänsä ei kuitenkaan ollut perin näkyvä. Joku saattoi huomata silmien mantelin muodon, mutta muuten hän oli kuin kuka tahansa kaabalainen; keskimittainen, tummatukkainen ja parrakas. Hänellä oli terävä katse ja ilme jota monet pitivät vihaisena, mutta joka johtui lähinä lievästä likinäköisyydestä. Hän oli tietoinen ilmeestään ja piti sitä hyväksyttävänä, silmien heikkous oli helppo piilottaa sen suojaan. Asia oli salaisus ja sellaisena se saisi myös pysyä.
Alecram oli nuorin kaiid sitten Suratin päivien. Häntä vihattiin mutta vielä enemmänkin pelättiin. Hän ei ollut julma mies. Hän ei pitänyt tarpeellisena levittää terroria tarpeettomasti kuten monet hänen edeltäjistään olivat tehneet. (Pikemminkin) hän koki toimivansa oikeudenmukaisesti ja Kaaban etujen mukaisesti. Jos viattomat joutuivat joskus kärsimään se oli rauhan ja vakauden hinta jonka hän oli valmis maksamaan pitämään Kaaban maailman mahtavimpana valtiona. Hän ei antaisi minkään häiritä asioiden oikeaa järjestystä. Mutta nyt joku oli yrittänyt varastaa Kiven.
Ja tämä joku oli lähes onnistunut yrityksessään! Alecram oli puhkunu raivoa etsiessään selitystä lähipiiristään. Hänen luomaansa turvallisuuden verkkoa oli rikottu. ja revitty riekaleiksi! Kuka ja ketkä ikinä olivatkaan syyllisiä, he saisivat maksaa kalliimman kautta.
----------
Jotta sillä lailla.
16.40 laskuri näyttäisi, että tämän päivän ahertaminen on saanut aikaan mieltä-bogglaavat 3114/1700 sanaa. Melkein siis jo huominenkin naputeltuna, ei aivan paha. Tosiasia tietenkin on, että suurin osa tuosta tekstistä on keskinkertaista jaarittelua, mutta ehkäpä se siitä jollakin tavalla alkaa siitä löytää omaa ääntään. Ainakin Alecramin alku on nyt kirjailtu. Ja pieni näyte lishää:
------------
Tuho oli ollut valtava, Kiven temppeli oli luhistunut keskiöstään täydellisesti, sulanut sijoilleen. Useat kehät olivat raunioina eikä temppeli ollut missään suhtessa pelastamisen arvoinen. Yli kolmesataa kiven vartijaa oli kuollut samantien, joukossaan valtiaitten johtaja. Kivi oli jouduttu siirtämään, ensimmäistä kertaa sitten Aostanin aikojen. Edes Aspromontet eivät olleet saanet aikaan sellaista häpeää kuin tämä yksinäinen susi.
Mutta hän ei ollut voinut toimia yksin. Kukaan ei voinut suunnitella mitään tällaista ilman suurempaa salaliittoa. Ja se oli oikea ongelma. Kuka saattoi olla kaiken tämän takana? Kuka tai mikä oli kouluttanut varkaan? Alecramin työpöydälle oli alkanut aamusta alkaen ilmestyä raportteja, teorioita ja salaliittosunnitelmia. Kaikenlaisia huhuja ja epäilyksiä. Hän oli lukenut ne kaikki lävitse päivällisaikaan mennessä, mutta siihen mennssä hänen pöydälleen oli ilmestynyt toinen mokoma lisää. Seuraavana aamuna papereita oli ollut jo nelinkertainen määrä. Raportteja oli tulvinut hänen pöydälleen jo kuuden päivän ajan, eikä niille näyttänyt tulevan loppua. Useimmat teorioista olivat päättömiä, osa suoranaisia valheita ja yrityksiä häpäistä kilpailija jollekin mitättömälle asemalle. Alecram oli arkistoinut kaikki sellaiset omaksi kansiokseen ja päättänyt toimia niiden suhteen kunhan itse pääasia olisi hoidettu. Alecram oli kirjannut tarkalla käsialalla useamman listan mahdollisia teoroita Hän oli jaotellut teoriat todennäköisiin, mahdollisin sekä epätodennäköisiin ja päättänyt jatkaa päivällisen jälkeen. Ilman ravintoa aivot eivät ajatelleet täydellä teholla hänen edeltäjänsä oli aina sanonut. Tosin hänen tapauksessaan ajattelemiseen olisi saattanut käyttää enemmän aikaa ja syömiseen edes hieman vähemmän. Kaiidi Suwerat oli ollut hyvä mies, mutta väärässä tehtävässä. Hän oli ollut liian mukavuudenhaluinen ja liian kiltti ihminen hallisemaan Kaaban kaltaista valtiota. Mutta hänen ansostaan Alecram oli nyt kuitenkin Kaaban kaiidi, seuraava keosista, jalosukuisesta Tattasindin Beirasta, kauan hän hallitkon!
[snip]
Ansoun kumarsi tyytyväisenä ja poistui huoneesta. Kaiidi nousi ylös tuolistaan ja venytteli itseään. Hänen raajansa olivat puutuneet pitkästä istunnosta ja hän rutisti kulmakarvojaan yhteen tuntiessaan kuinka hänen niskansa oli aivan jumissa. Hän kiersi päätään ja ähkäisi tyytyväisenä kivusta ja mielihyvästä jota se tuotti. Alecram keräsi paperinsa, kansionsa ja käveli kohti pientä ovea joka yhdisti hänen varsinaisen työhuoneensa hänen viralliseen työhuoneeseensä.
Kaiidin vastaanottosali on Neuvoston palatsin suurin huone. Neuvoston palatsi on valtava rakennelma. Se on yksi harvoista ennen Memunasin suunnitelmia säilyneistä rakennuksista ja se on aina ollut hallitsijan lähimpien neuvonantajien työ- ja asuinpaikka. Alecram ei pitänyt siitä.
Kaiidien sali oli aivan liian suuri, suunniteltu aikaa varten jolloin kaiideja oli useampia ja he lukivat lakia yleisesti. Yhden kaiidin tarpeisiin ja harvoihin virallisin yksittäistilasuuksiin se sopi mainiosti, mutta niin olisi mikä tahansa palatsin kuudestasadasta juhlasalista. Yhden kaiidin hallinnollisiin tehtäviin se sopi erinomaisen huonosti. Paitsi kun sen tarkoitus oli esittää kaiidin valtaa ja mahtia, jolloin se sopi tarkoitukseen erinomaisen loistavasti.
[snip]
välinäytös
Alecram istui verannan tuolissa siemaillen ambrosiaa ja katsellen kuinka nuoret miehet pelasivat Boccaa. Hän seurasi katseellaan Beira-keosia, joka oli valkoisen joukkueen saalistaja. Hallitsija oli nopea ja rohkea, mutta mikäli hän ei pitäisi varaansa, hän joutuisi vielä hankaluuksiin liian innokkuutensa kanssa. Kaiidi katseli kuinka valkoisen joukkueen kärkkyjät tekivät parhaansa, mutta heiltä puuttui se luontainen nälkä, vaistonvarainen tarve olla röyhkeämpi ja nopeampi kuin vastustaja. Beira olisi loistava kärkkyjä, mutta hän ei halunnut pelata tätä paikkaa. Saalistajana hallitsija oli keskinkertaista parempi. Hänen nopeutensa ja rohkeutensa olivat oivia apuja, korvaten usein sen maltillisen juonikkuuden, joka oli saalistajan tärkein elementti. [snip]
- Teidän korkeutenne.
Alecram kääntyi kohti häntä puhutellutta palvelijaa. Tästä henki samaan aikaan pelko ja kunnioitus, vahva tunnetilojen sekoitus, mikä oli hyvin yleistä niissä, jotka olivat olleet hänen kanssaan tekemisissä. Poika kumartui ja tuli niin lähelle Alecramia kuin vain suinkin uskalsi, pysyen kuitenkin kaukana fyysisestä kosketuksesta. Alecram huomasi kuinka hikipisara valahti pojan ohimolta hänen karmoosinpunaisen pukunsa päälle. Hän haistoi pojan pelon ja tuoreen sipulin tuoksun hänen hengityksessään.
- Viestintuoja Kaupungista. Samos sanoo, että se on hyvin kiireellinen. Koskien putkistoja.
Palvelija vetäytyi hieman liian nopeasti. Hän törmäsi pieneen pöytään takanaan ja pöydällä olleet astiat helisivät huolestuttavasti. Putkistoja? Mitä Samos voi tarkoittaa…? Samassa Alecram ymmärsi. Laupiaat valtiaat, joku on liikuttanut Kiveä! Hän hillitsi halunsa rynnätä ylös ja etsiä Samos. Sen sijaan hän joi kulauksen juomaansa, asetti puolitäyden lasin pöydälleen ja nousi hitaasti ylös.
[snip]
Ryhmä laskeutui alas rappusia jotka veivät sisäpihalle ja jossa kuusi muuta henkilöä seisoi odottamassa heitä. Seitsemäs, tomuinen ja väsyneen näköinen mies istui pienellä tuolilla. Hänen kasvojensa oikea puoli oli hyvin punainen ja osittain siteen peitossa. Hänen katseensa kiinnittyi kaiidiin ja hän pyrki ylös.
- Ei toki. Istu, näytät väsyneeltä. Onko hänelle tuotu juotavaa?
Viimeinen lause aiheutti hetkellisen paniikin, mutta se rauhoittui kun kannu ja kaksi lasia ilmestyi palvelijan kantamana kuin taikaiskusta. Alecram otti lasin ja odotti kun palvelija kaatoi siihen juomaa ja ojensi sen sitten istuvalle miehelle. Tämä tarttui lasiin ja joi pitkän siemauksen ja nyökkäsi sitten. Alecram istuutui paikalle ilmestyneeseen tuoliin ja nosti pitkät sormensa suupielilleen ja nyökkäsi viestintuojalle.
- Kerro minulle tarkasti mitä Masur tai Aileyat ovat kokeneet niin tärkeäksi, että ovat lähettäneet Viidennen kehän valtiaan tuomaan viestiä.
Alecram kuunteli Fayaminin viestin. Hän saattoi aistia kuinka hänen ympärillään muuta papit haukkoivat henkeään, antautuivat epätoivolle ja pelkäsivät. Hän kuunteli sanansaattajan viestiä, mutta enemmän kuin sanoja, hän kuunteli tämän äänenpainoja, tämän puheen rikkoutumista kun hän kertoi tuhosta ja sitä seuranneesta sekasorrosta. Kuolleitten lukumäärä ylitti neljänsadan ja haavoittuneita ja muita vahinkoja oli yli sadalla kiven herralla ja valtiaalla. Puhumattakaan Kaupungin muista asukkaista ja pyhiinvaeltajista. Hirvittävä tuho ja sekin yhden uskaliaan ja käsittämättömän onnekkaan henkilön toimien takia.
Alecram oli kuullut tarpeeksi. Hän kiitti Fayaminia ja kääntyi kollegojensa puoleen.
- Minä menen kertomaan hallitsijalle tapahtuneesta. Hän on tuskin tyytyväinen.
Papit nauroivat vaikka pihan ilmapiiri oli pelokas ja odottava.
- Toivottavasti hänen joukkueensa voitti ottelun.
Valkoinen joukkue oli juuri hävinnyt ja Beira puhkui raivoa. Hän tiesi tappion johtuneen hänestä itsestään. Mikäli hän ei olisi ajanut saalistajiaan niin kiivaasti he olisivat voittaneet pelkällä voimallaan. Mutta nyt niin ei ollut käynyt. Ja kaiken kruunuksi tuolta tuli se kirottu kaiidi!
[snip]
Alecramin ääni oli kylmä kuin jääkellarin.
- Varas sai Kiven haltuunsa. Yli neljäsataa vartijaa on kuollut.
Koko Kaaban hallitsija oli tottunut suuriin uutisiin, mutta Kiveä koskeviin, tämän mittaluokan asioihin? Hän oli typertynyt. Beira halusi sanoa jotain, mutta hänen mielessään liikkui vain ajatus Kiven joutumisesta pois hänen hallustaan. Hän sulki silmänsä ja keskitti ajatuksensa siihen. Ympäröivän maailman äänet katosivat ja ainoa asia joka oli tärkeä oli pyöreä kivi, joka lepäsi Kaaban pääkaupungissa, Kiven kaupungissa, kuudennen kehän suojassa, tuhannen Kiven vartijan sekä Kiven herran suojissa. Beira tunnisti Kiven, sen muodon ja mahdin.
Mutta jokin oli väärin. Kiven rauha oli poissa. Sen tunne oli erilainen, hyökkäävä. Jokin lähestyi Beiraa ja hän tajusi pelkäävänsä. Hän juoksi pakoon, mutta jokin uhkaava lähestyi, yhä lähempänä… Yht’äkkiä hän tunsi kuinka rauha laskeutui hänen ylleen. Ystävä Mafet, turvallinen Mafet.
- Teidän Suurenmoisuutenne.
Alecram seisoi Beiran vieressä huolestuneen näköisenä. Hänen kätensä lähes kosketti hallitsijan ihoa. Ei aivan, mutta lähes.
välinäytös päättyy
Beira-keos oli ollut järkyttynyt. Mutta hänen päättäväisyytensä ja uutista seuranneet käskynsä olivat ilahduttaneet Alecramia. Hallitsija oli osoittanut johtamiskykyä ja lujuutta jota hänen yleensä yltiöpäiset toimensa eivät aiemmin olleet antaneet olettaa. Ehkäpä Beira olisi vielä arvonimensä veroinen hallitsija, keulakuva joka johtaisi maataan myös muutenkin kuin vain nimellisesti?
Jokainen hetki, jonka hän vietti omiin ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa nuoren luutnantin kanssa suuressa kaiidien salissa, lisäsi heidän välistään jännitettä. Alecramille tämä oli kaikki enemmän kuin tuttua, mutta nuori luutnantti alkoi silminnähden vaivautua. Hänen teki selvästi mielensä puhua, kysyä jotain, mutta protokolla pidätteli hänen julkeuttaan. Alecramin ilme oli pidättynyt, mutta samalla myös ikään kuin ilkeämielinen. Hänen jatkuva lievä hymyilynsä oli järkyttänyt suurempiakin miehiä pois tolaltaan, saati sitten vähäisiä luutnantteja, oli tämä sitten vaikka kuinka parlamentin sihteerin velipuoli tai ei. Ares oli rohkea mies, hänen ansioluettelonsa todisti siitä, mutta hän tiesi astuneensa juuri nyt pyytämään palvelusta aivan väärään aikaan. Tai ei oikeastaan palvelusta, vaan kunnianosoitusta, tehtävää. Kiven varastamisyritys oli kaupungin ainoa puheenaihe ja jokainen kynnelle kykenevä kiven valtias ja herra oli asetettu selvittämään sen varastamista yrittäneen yksilön taustaa. Kuka hän oli? Mistä hän tuli ja mitä hän halusi?
Vastaus viimeiseen kysymykseen oli itsestään selvä: valtaa. Kaaban kivi merkitsi mittaamattoman suurta voimaa, jota vastaan ei tunnetussa maailmassa ollut vastavoimaa. Huhut tietenkin kertoivat sellaisista, mutta jokainen näistä huhuista oli joko todistettu virheellisiksi tai vaiettu legendoiksi. Varmaa oli ainoastaan se, että Kaaban Kivi oli koko Vyön maailman mahtavin voimakivi, jonka avulla Kaaba oli kohonnut maailman voimakkaammaksi valtioksi.
[snip]
Alecramin käsi etsi lautaselta pyöreän luumun. Hänen toisessa kädessään ollut terävä veitsi leikkasi luumun kahtia ja ketterät sormet poistivat irtonaisen kiven sen hedelmälihasta. Hän vei puolet luumusta suuhunsa ja maisteli tuoreen, juuri hallintopalatsin omasta puutarhasta poimitun lajikkeen makua. Puutarhuri oli tehnyt oivaa työtä uuden lajikkeen kanssa.
- Sinä haluat ottaa kiinni Kiven ryöstöä yrittäneet tahot.
Ares nyökkäsi. Hän oli arvannut ettei hänen pyyntönsä tulisi olemaan mikään yllätys kaiidille, mutta tämän yksinkertainen toteamuksensa oli silti kiusallisen toteava.
- Tiedän olevani valmis saattamaan syylliset vastuuseen.
Alecram naurahti.
- Syyllisethän on jo tuotu vastuuseen. Itse varas kuoli yrityksen yhteydessä ja hänen takanaan ollut pieni salaliittonsa paljastui jo toissapäivänä. Päärikolliset on jo vangittu ja loput ryhmästä joko tapettu tai paenneet valtakunnasta. Rikos on selvitetty.
- Luvallanne, teidän armonne, mutta itse päätekijää lukuunottamatta kukaan jo telotetuista tai vangituista on tuskin millään tavalla syyllinen tekoon.
- Mikä saa sinut sanomaan noin, isäni poika?
Aresin kasvoilla häivähti kare jostain salaisesta tyytyväisyydestä.
- Mikään asiasta lukemani tai kuulemani ei viittaa muuhun kuin sisäisen turvallisuuden peittely-yrityksiin ja hätäisiin paniikkiratkaisuihin. Minä tiedän osan vangeiksi joutuneista. Eikä tämä kaksi päivää tapahtuman jälkeen vangitsemisen yhteydessä kuolleena löytynyt ”ilmeinen kaappausyrityksen arkkitehti” nimikkeen saanut Fayaar ollut enää vuosiin ollut se sama rikollisjohtaja, jona hänet oli tunnettu edellisen keosin valtakaudella, ikuisesti olkoon hän kunnioitettu.
- Ikuisesti hänen matkaansa jumalat suojelkoot.
Alecram sanoi kunnioituksen sanat enemmänkin tyytyväisenä velipuolensa näkemykseen kuin tavan mukaan.
- Sinä tiedät jotain vangituista? Ja sinä tunnet jotkut kuolleistä kumouksellisista? Pitäisikö minun olla huolestunut sinun tuttavapiiristäsi vai ymmärtää sanojesi tarkoittavan, että sisäinen turvallisuus olisi pyrkinyt peittelemään todellista uhkaa ja mahdollisesti yrittänyt jopa rauhoittaa kansaa ja ulkovaltoja väärillä pidätyksillä?
Ares pysyi hiljaa hypoteettisen kysymyssarjan edessä. Hän epäili omaa vaistoaan, mutta jokin kaiidin puheessa samaan aikaan sekä varotti että lupaili.
- Minulla saattaisi olla sinulle tehtävä, joka noudattelisi pääpiirteissään ajatusta, jonka uskoisin olevan sinulla mielessäsi.
Alecram nosti kättään ja seinäverhojen pimeydestä astui esiin mies, joka kantoi Aresin pöydälle nipun papereita. Mies poistui samaan suuntaan, mutta vaikka Ares yritti seurata katseellaan tämän poistumista, hän ei kyennyt erottamaan, missä kohtaa tämä katosi hänen näköpiiristään. Hyödyllinen keino osata, hän tuumaili mielessään, tuijottaen samalla kysyvästi saamaansa paperinippua.
- Näistä papereista käy selville mitä sinä tulet seuraavaksi tekemään. Tutustu niihin uudessa toimistossasi.
Ares ymmärsi audienssin päättyneen ja huomasi jälleen yhden palvelijan ilmestyneen hänen viereensä. Hän kumarsi kaiidille kunnioittavasti, osittain myös kiitollisena saadusta tehtävästä. Alecram katsoi kuinka hän tarttui nippuunsa, kohottaen sen kohti otsaansa kunnioittavasti ja kääntyi poispäin, seuratakseen palvelijaa pois huoneesta. Alecram näki kuinka Ares kätevästi jätti yhden sivun pienelle pöydälleen. Kaiidi nousi ylös ja käveli tämän luoksen ja nosti paperin. Hänen silmänsä takertuivat saatekirjelmän karkeasti korjattuun ”luutnantti Ares”-kohtaan, josta paistoi läpi aiempi: ”kapteeni Leon…”.
Ansounin päivän virhekiintiö oli täynnä ja Kaaban kaiidi, Tattasindien dynastian Beira-keosin oikea käsi, Suuren Kiven parlamentin sihteeri ja Punaisen jalopeuran välillinen seuraaja, Abulfedan kreivi, Piiritetyn luostarin Veli sekä Gallicin anteriini, Kalfidesin Alecram, kihisi raivosta.
------------
Pieni selvennös itse tarinasta:
Tapahtumapaikkana on yhteistyönä syntyneen Vyömaailman fantasiamaailma. Iso osa tarinasta sijoittunee omaan osuuteeni eli Kaaban maahan, Kiven kaupunkiin. Teksti liikkuu ainakin aluksi kahtaalla, seuraten sekä velho Lyonin että kaiidi Alecramin kohtaloita. Lyon on valapatto, muinainen, verellä itseensä mahdin kirjaillut mies menneisyydestä, joka palaa "oikeaan" maailmaan vuosisatoja aikaa Koillismaan toiseudessa vietettyään. Alecram on mahtivaltio Kaaban kaiid (suurvisiiri), hallitsijan (keos) oikea käsi ja koko valtakunnan pelätyin mies.
Hieman ehkä mahtipontista, mutta toivottavasti tarinan edetessä tilanne hieman "normalisoituu" ja hahmojen sisin tulee niin potentiaalisille lukijoille kuin myös minullekin tutummaksi. Juoni on tavallaan jatkoa Kivelän Markon useampi vuosi sitten kirjoittamalle pitkälle novellille "Kuin Benrubin xyöksy", joka on julkaistu Spin-lehdessä ja löytyy jopa netistä: http://www.helsinki.fi/~mtkivela/tekstit/kuin.htm
Pieniä paloja tänään kirjoitetusta.
--------------
Yyrin maan tarinoita: Velho, joka tatuoi sieluja
LYON
Ilman kirpeys oli ensimmäinen asia, joka herätti velho Lyonin mielenkiinnon. Koillismaa oli monia asioita, mutta syksyn muuttuminen talveksi ei kuulunut niihin. Kevät ja kesä, aavistus syksystä – kyllä, mutta talvi – ei. Lyon tiesi olevansa jälleen kerran lähellä rajaseutua. Hänen katseensa harhaili, tarkentuen jokaiseen tavallistakin epätavallisempaan asiaa. Koillismaa oli ihmeitten ja kumman valtakunta, mutta täällä epätavallinen olikin jotain aivan arkista, tavanomaista, jos mahdollista – normaalia.
Lyon näki kuinka puiden rivistö suurten Varjovuorien juurella oli kuin keltaisella värillä kyllästetty, punaisilla pisteillä värjätty. Hymy karehti velhon suupielessä. Portti oli tällä kertaa valinnut olinpaikakseen suunnan, joka johti pohjoiseen, kohti Karego-atia. Aivan väärä suunta ihmismielelle, jonka koti joskus aikanaan oli ollut Almunasissa, Kaaban maassa. Missä puitten latvat kohoavat kohti taivasta, missä ilma on raskas ja missä naiset puhuvat matalalla äänellä, kuiskaillen kauniita asioita. Lyon käänsi päätään ja katsoi taakseen. Hän oli poistunut valtias Baenaubasin, sinisten tiikereiden valtakunnasta tuskin tuokio sitten ja jo nyt tuon kaupungin tornit katosivat kaukaiseen usvaan kuin epätodelliset haamut. Koillismaa. Hän suuntasi askeleensa kohti ruskanrosoa metsänreunassa.
ALECRAM
Kaiid Alecram oli Kaaban pelätyin mies. Hänen kauttaan kulkivat kaikki Kiven valtakunnan asiat. Hän oli enemmän kuin hallitsijan oikea käsi, hän hallitsi Kaabaa. Kiven valtiaat kumarsivat häntä, kiven herrat raportoivat hänelle suoraan kaikesta merkittävistä ja vähemmän merkittävistä sioista, jotka heidän mielestään saattaisivat kiinnostaa miestä joka piti valtakunnan ohjksia käsissään. Hän oli pelätty mies. (Eikä syyttä, sillä hänellä oli valtaa.)
Alecram oli tottunut siihen että häntä pelättiin. Hän oli noussut asemaansa tekemällä valtavasti työtä sen eteen. Hänellä ei ollut suvun ja nimen suomaa turvaa ja vaikutusvaltaa, vain hänen älynsä ja uskollisuutensa. Hän oli kaiken lisäksi khaldaani, sineesi-sukuinen. Hänen verenperimänsä ei kuitenkaan ollut perin näkyvä. Joku saattoi huomata silmien mantelin muodon, mutta muuten hän oli kuin kuka tahansa kaabalainen; keskimittainen, tummatukkainen ja parrakas. Hänellä oli terävä katse ja ilme jota monet pitivät vihaisena, mutta joka johtui lähinä lievästä likinäköisyydestä. Hän oli tietoinen ilmeestään ja piti sitä hyväksyttävänä, silmien heikkous oli helppo piilottaa sen suojaan. Asia oli salaisus ja sellaisena se saisi myös pysyä.
Alecram oli nuorin kaiid sitten Suratin päivien. Häntä vihattiin mutta vielä enemmänkin pelättiin. Hän ei ollut julma mies. Hän ei pitänyt tarpeellisena levittää terroria tarpeettomasti kuten monet hänen edeltäjistään olivat tehneet. (Pikemminkin) hän koki toimivansa oikeudenmukaisesti ja Kaaban etujen mukaisesti. Jos viattomat joutuivat joskus kärsimään se oli rauhan ja vakauden hinta jonka hän oli valmis maksamaan pitämään Kaaban maailman mahtavimpana valtiona. Hän ei antaisi minkään häiritä asioiden oikeaa järjestystä. Mutta nyt joku oli yrittänyt varastaa Kiven.
Ja tämä joku oli lähes onnistunut yrityksessään! Alecram oli puhkunu raivoa etsiessään selitystä lähipiiristään. Hänen luomaansa turvallisuuden verkkoa oli rikottu. ja revitty riekaleiksi! Kuka ja ketkä ikinä olivatkaan syyllisiä, he saisivat maksaa kalliimman kautta.
----------
Jotta sillä lailla.
16.40 laskuri näyttäisi, että tämän päivän ahertaminen on saanut aikaan mieltä-bogglaavat 3114/1700 sanaa. Melkein siis jo huominenkin naputeltuna, ei aivan paha. Tosiasia tietenkin on, että suurin osa tuosta tekstistä on keskinkertaista jaarittelua, mutta ehkäpä se siitä jollakin tavalla alkaa siitä löytää omaa ääntään. Ainakin Alecramin alku on nyt kirjailtu. Ja pieni näyte lishää:
------------
Tuho oli ollut valtava, Kiven temppeli oli luhistunut keskiöstään täydellisesti, sulanut sijoilleen. Useat kehät olivat raunioina eikä temppeli ollut missään suhtessa pelastamisen arvoinen. Yli kolmesataa kiven vartijaa oli kuollut samantien, joukossaan valtiaitten johtaja. Kivi oli jouduttu siirtämään, ensimmäistä kertaa sitten Aostanin aikojen. Edes Aspromontet eivät olleet saanet aikaan sellaista häpeää kuin tämä yksinäinen susi.
Mutta hän ei ollut voinut toimia yksin. Kukaan ei voinut suunnitella mitään tällaista ilman suurempaa salaliittoa. Ja se oli oikea ongelma. Kuka saattoi olla kaiken tämän takana? Kuka tai mikä oli kouluttanut varkaan? Alecramin työpöydälle oli alkanut aamusta alkaen ilmestyä raportteja, teorioita ja salaliittosunnitelmia. Kaikenlaisia huhuja ja epäilyksiä. Hän oli lukenut ne kaikki lävitse päivällisaikaan mennessä, mutta siihen mennssä hänen pöydälleen oli ilmestynyt toinen mokoma lisää. Seuraavana aamuna papereita oli ollut jo nelinkertainen määrä. Raportteja oli tulvinut hänen pöydälleen jo kuuden päivän ajan, eikä niille näyttänyt tulevan loppua. Useimmat teorioista olivat päättömiä, osa suoranaisia valheita ja yrityksiä häpäistä kilpailija jollekin mitättömälle asemalle. Alecram oli arkistoinut kaikki sellaiset omaksi kansiokseen ja päättänyt toimia niiden suhteen kunhan itse pääasia olisi hoidettu. Alecram oli kirjannut tarkalla käsialalla useamman listan mahdollisia teoroita Hän oli jaotellut teoriat todennäköisiin, mahdollisin sekä epätodennäköisiin ja päättänyt jatkaa päivällisen jälkeen. Ilman ravintoa aivot eivät ajatelleet täydellä teholla hänen edeltäjänsä oli aina sanonut. Tosin hänen tapauksessaan ajattelemiseen olisi saattanut käyttää enemmän aikaa ja syömiseen edes hieman vähemmän. Kaiidi Suwerat oli ollut hyvä mies, mutta väärässä tehtävässä. Hän oli ollut liian mukavuudenhaluinen ja liian kiltti ihminen hallisemaan Kaaban kaltaista valtiota. Mutta hänen ansostaan Alecram oli nyt kuitenkin Kaaban kaiidi, seuraava keosista, jalosukuisesta Tattasindin Beirasta, kauan hän hallitkon!
[snip]
Ansoun kumarsi tyytyväisenä ja poistui huoneesta. Kaiidi nousi ylös tuolistaan ja venytteli itseään. Hänen raajansa olivat puutuneet pitkästä istunnosta ja hän rutisti kulmakarvojaan yhteen tuntiessaan kuinka hänen niskansa oli aivan jumissa. Hän kiersi päätään ja ähkäisi tyytyväisenä kivusta ja mielihyvästä jota se tuotti. Alecram keräsi paperinsa, kansionsa ja käveli kohti pientä ovea joka yhdisti hänen varsinaisen työhuoneensa hänen viralliseen työhuoneeseensä.
Kaiidin vastaanottosali on Neuvoston palatsin suurin huone. Neuvoston palatsi on valtava rakennelma. Se on yksi harvoista ennen Memunasin suunnitelmia säilyneistä rakennuksista ja se on aina ollut hallitsijan lähimpien neuvonantajien työ- ja asuinpaikka. Alecram ei pitänyt siitä.
Kaiidien sali oli aivan liian suuri, suunniteltu aikaa varten jolloin kaiideja oli useampia ja he lukivat lakia yleisesti. Yhden kaiidin tarpeisiin ja harvoihin virallisin yksittäistilasuuksiin se sopi mainiosti, mutta niin olisi mikä tahansa palatsin kuudestasadasta juhlasalista. Yhden kaiidin hallinnollisiin tehtäviin se sopi erinomaisen huonosti. Paitsi kun sen tarkoitus oli esittää kaiidin valtaa ja mahtia, jolloin se sopi tarkoitukseen erinomaisen loistavasti.
[snip]
välinäytös
Alecram istui verannan tuolissa siemaillen ambrosiaa ja katsellen kuinka nuoret miehet pelasivat Boccaa. Hän seurasi katseellaan Beira-keosia, joka oli valkoisen joukkueen saalistaja. Hallitsija oli nopea ja rohkea, mutta mikäli hän ei pitäisi varaansa, hän joutuisi vielä hankaluuksiin liian innokkuutensa kanssa. Kaiidi katseli kuinka valkoisen joukkueen kärkkyjät tekivät parhaansa, mutta heiltä puuttui se luontainen nälkä, vaistonvarainen tarve olla röyhkeämpi ja nopeampi kuin vastustaja. Beira olisi loistava kärkkyjä, mutta hän ei halunnut pelata tätä paikkaa. Saalistajana hallitsija oli keskinkertaista parempi. Hänen nopeutensa ja rohkeutensa olivat oivia apuja, korvaten usein sen maltillisen juonikkuuden, joka oli saalistajan tärkein elementti. [snip]
- Teidän korkeutenne.
Alecram kääntyi kohti häntä puhutellutta palvelijaa. Tästä henki samaan aikaan pelko ja kunnioitus, vahva tunnetilojen sekoitus, mikä oli hyvin yleistä niissä, jotka olivat olleet hänen kanssaan tekemisissä. Poika kumartui ja tuli niin lähelle Alecramia kuin vain suinkin uskalsi, pysyen kuitenkin kaukana fyysisestä kosketuksesta. Alecram huomasi kuinka hikipisara valahti pojan ohimolta hänen karmoosinpunaisen pukunsa päälle. Hän haistoi pojan pelon ja tuoreen sipulin tuoksun hänen hengityksessään.
- Viestintuoja Kaupungista. Samos sanoo, että se on hyvin kiireellinen. Koskien putkistoja.
Palvelija vetäytyi hieman liian nopeasti. Hän törmäsi pieneen pöytään takanaan ja pöydällä olleet astiat helisivät huolestuttavasti. Putkistoja? Mitä Samos voi tarkoittaa…? Samassa Alecram ymmärsi. Laupiaat valtiaat, joku on liikuttanut Kiveä! Hän hillitsi halunsa rynnätä ylös ja etsiä Samos. Sen sijaan hän joi kulauksen juomaansa, asetti puolitäyden lasin pöydälleen ja nousi hitaasti ylös.
[snip]
Ryhmä laskeutui alas rappusia jotka veivät sisäpihalle ja jossa kuusi muuta henkilöä seisoi odottamassa heitä. Seitsemäs, tomuinen ja väsyneen näköinen mies istui pienellä tuolilla. Hänen kasvojensa oikea puoli oli hyvin punainen ja osittain siteen peitossa. Hänen katseensa kiinnittyi kaiidiin ja hän pyrki ylös.
- Ei toki. Istu, näytät väsyneeltä. Onko hänelle tuotu juotavaa?
Viimeinen lause aiheutti hetkellisen paniikin, mutta se rauhoittui kun kannu ja kaksi lasia ilmestyi palvelijan kantamana kuin taikaiskusta. Alecram otti lasin ja odotti kun palvelija kaatoi siihen juomaa ja ojensi sen sitten istuvalle miehelle. Tämä tarttui lasiin ja joi pitkän siemauksen ja nyökkäsi sitten. Alecram istuutui paikalle ilmestyneeseen tuoliin ja nosti pitkät sormensa suupielilleen ja nyökkäsi viestintuojalle.
- Kerro minulle tarkasti mitä Masur tai Aileyat ovat kokeneet niin tärkeäksi, että ovat lähettäneet Viidennen kehän valtiaan tuomaan viestiä.
Alecram kuunteli Fayaminin viestin. Hän saattoi aistia kuinka hänen ympärillään muuta papit haukkoivat henkeään, antautuivat epätoivolle ja pelkäsivät. Hän kuunteli sanansaattajan viestiä, mutta enemmän kuin sanoja, hän kuunteli tämän äänenpainoja, tämän puheen rikkoutumista kun hän kertoi tuhosta ja sitä seuranneesta sekasorrosta. Kuolleitten lukumäärä ylitti neljänsadan ja haavoittuneita ja muita vahinkoja oli yli sadalla kiven herralla ja valtiaalla. Puhumattakaan Kaupungin muista asukkaista ja pyhiinvaeltajista. Hirvittävä tuho ja sekin yhden uskaliaan ja käsittämättömän onnekkaan henkilön toimien takia.
Alecram oli kuullut tarpeeksi. Hän kiitti Fayaminia ja kääntyi kollegojensa puoleen.
- Minä menen kertomaan hallitsijalle tapahtuneesta. Hän on tuskin tyytyväinen.
Papit nauroivat vaikka pihan ilmapiiri oli pelokas ja odottava.
- Toivottavasti hänen joukkueensa voitti ottelun.
Valkoinen joukkue oli juuri hävinnyt ja Beira puhkui raivoa. Hän tiesi tappion johtuneen hänestä itsestään. Mikäli hän ei olisi ajanut saalistajiaan niin kiivaasti he olisivat voittaneet pelkällä voimallaan. Mutta nyt niin ei ollut käynyt. Ja kaiken kruunuksi tuolta tuli se kirottu kaiidi!
[snip]
Alecramin ääni oli kylmä kuin jääkellarin.
- Varas sai Kiven haltuunsa. Yli neljäsataa vartijaa on kuollut.
Koko Kaaban hallitsija oli tottunut suuriin uutisiin, mutta Kiveä koskeviin, tämän mittaluokan asioihin? Hän oli typertynyt. Beira halusi sanoa jotain, mutta hänen mielessään liikkui vain ajatus Kiven joutumisesta pois hänen hallustaan. Hän sulki silmänsä ja keskitti ajatuksensa siihen. Ympäröivän maailman äänet katosivat ja ainoa asia joka oli tärkeä oli pyöreä kivi, joka lepäsi Kaaban pääkaupungissa, Kiven kaupungissa, kuudennen kehän suojassa, tuhannen Kiven vartijan sekä Kiven herran suojissa. Beira tunnisti Kiven, sen muodon ja mahdin.
Mutta jokin oli väärin. Kiven rauha oli poissa. Sen tunne oli erilainen, hyökkäävä. Jokin lähestyi Beiraa ja hän tajusi pelkäävänsä. Hän juoksi pakoon, mutta jokin uhkaava lähestyi, yhä lähempänä… Yht’äkkiä hän tunsi kuinka rauha laskeutui hänen ylleen. Ystävä Mafet, turvallinen Mafet.
- Teidän Suurenmoisuutenne.
Alecram seisoi Beiran vieressä huolestuneen näköisenä. Hänen kätensä lähes kosketti hallitsijan ihoa. Ei aivan, mutta lähes.
välinäytös päättyy
Beira-keos oli ollut järkyttynyt. Mutta hänen päättäväisyytensä ja uutista seuranneet käskynsä olivat ilahduttaneet Alecramia. Hallitsija oli osoittanut johtamiskykyä ja lujuutta jota hänen yleensä yltiöpäiset toimensa eivät aiemmin olleet antaneet olettaa. Ehkäpä Beira olisi vielä arvonimensä veroinen hallitsija, keulakuva joka johtaisi maataan myös muutenkin kuin vain nimellisesti?
Jokainen hetki, jonka hän vietti omiin ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa nuoren luutnantin kanssa suuressa kaiidien salissa, lisäsi heidän välistään jännitettä. Alecramille tämä oli kaikki enemmän kuin tuttua, mutta nuori luutnantti alkoi silminnähden vaivautua. Hänen teki selvästi mielensä puhua, kysyä jotain, mutta protokolla pidätteli hänen julkeuttaan. Alecramin ilme oli pidättynyt, mutta samalla myös ikään kuin ilkeämielinen. Hänen jatkuva lievä hymyilynsä oli järkyttänyt suurempiakin miehiä pois tolaltaan, saati sitten vähäisiä luutnantteja, oli tämä sitten vaikka kuinka parlamentin sihteerin velipuoli tai ei. Ares oli rohkea mies, hänen ansioluettelonsa todisti siitä, mutta hän tiesi astuneensa juuri nyt pyytämään palvelusta aivan väärään aikaan. Tai ei oikeastaan palvelusta, vaan kunnianosoitusta, tehtävää. Kiven varastamisyritys oli kaupungin ainoa puheenaihe ja jokainen kynnelle kykenevä kiven valtias ja herra oli asetettu selvittämään sen varastamista yrittäneen yksilön taustaa. Kuka hän oli? Mistä hän tuli ja mitä hän halusi?
Vastaus viimeiseen kysymykseen oli itsestään selvä: valtaa. Kaaban kivi merkitsi mittaamattoman suurta voimaa, jota vastaan ei tunnetussa maailmassa ollut vastavoimaa. Huhut tietenkin kertoivat sellaisista, mutta jokainen näistä huhuista oli joko todistettu virheellisiksi tai vaiettu legendoiksi. Varmaa oli ainoastaan se, että Kaaban Kivi oli koko Vyön maailman mahtavin voimakivi, jonka avulla Kaaba oli kohonnut maailman voimakkaammaksi valtioksi.
[snip]
Alecramin käsi etsi lautaselta pyöreän luumun. Hänen toisessa kädessään ollut terävä veitsi leikkasi luumun kahtia ja ketterät sormet poistivat irtonaisen kiven sen hedelmälihasta. Hän vei puolet luumusta suuhunsa ja maisteli tuoreen, juuri hallintopalatsin omasta puutarhasta poimitun lajikkeen makua. Puutarhuri oli tehnyt oivaa työtä uuden lajikkeen kanssa.
- Sinä haluat ottaa kiinni Kiven ryöstöä yrittäneet tahot.
Ares nyökkäsi. Hän oli arvannut ettei hänen pyyntönsä tulisi olemaan mikään yllätys kaiidille, mutta tämän yksinkertainen toteamuksensa oli silti kiusallisen toteava.
- Tiedän olevani valmis saattamaan syylliset vastuuseen.
Alecram naurahti.
- Syyllisethän on jo tuotu vastuuseen. Itse varas kuoli yrityksen yhteydessä ja hänen takanaan ollut pieni salaliittonsa paljastui jo toissapäivänä. Päärikolliset on jo vangittu ja loput ryhmästä joko tapettu tai paenneet valtakunnasta. Rikos on selvitetty.
- Luvallanne, teidän armonne, mutta itse päätekijää lukuunottamatta kukaan jo telotetuista tai vangituista on tuskin millään tavalla syyllinen tekoon.
- Mikä saa sinut sanomaan noin, isäni poika?
Aresin kasvoilla häivähti kare jostain salaisesta tyytyväisyydestä.
- Mikään asiasta lukemani tai kuulemani ei viittaa muuhun kuin sisäisen turvallisuuden peittely-yrityksiin ja hätäisiin paniikkiratkaisuihin. Minä tiedän osan vangeiksi joutuneista. Eikä tämä kaksi päivää tapahtuman jälkeen vangitsemisen yhteydessä kuolleena löytynyt ”ilmeinen kaappausyrityksen arkkitehti” nimikkeen saanut Fayaar ollut enää vuosiin ollut se sama rikollisjohtaja, jona hänet oli tunnettu edellisen keosin valtakaudella, ikuisesti olkoon hän kunnioitettu.
- Ikuisesti hänen matkaansa jumalat suojelkoot.
Alecram sanoi kunnioituksen sanat enemmänkin tyytyväisenä velipuolensa näkemykseen kuin tavan mukaan.
- Sinä tiedät jotain vangituista? Ja sinä tunnet jotkut kuolleistä kumouksellisista? Pitäisikö minun olla huolestunut sinun tuttavapiiristäsi vai ymmärtää sanojesi tarkoittavan, että sisäinen turvallisuus olisi pyrkinyt peittelemään todellista uhkaa ja mahdollisesti yrittänyt jopa rauhoittaa kansaa ja ulkovaltoja väärillä pidätyksillä?
Ares pysyi hiljaa hypoteettisen kysymyssarjan edessä. Hän epäili omaa vaistoaan, mutta jokin kaiidin puheessa samaan aikaan sekä varotti että lupaili.
- Minulla saattaisi olla sinulle tehtävä, joka noudattelisi pääpiirteissään ajatusta, jonka uskoisin olevan sinulla mielessäsi.
Alecram nosti kättään ja seinäverhojen pimeydestä astui esiin mies, joka kantoi Aresin pöydälle nipun papereita. Mies poistui samaan suuntaan, mutta vaikka Ares yritti seurata katseellaan tämän poistumista, hän ei kyennyt erottamaan, missä kohtaa tämä katosi hänen näköpiiristään. Hyödyllinen keino osata, hän tuumaili mielessään, tuijottaen samalla kysyvästi saamaansa paperinippua.
- Näistä papereista käy selville mitä sinä tulet seuraavaksi tekemään. Tutustu niihin uudessa toimistossasi.
Ares ymmärsi audienssin päättyneen ja huomasi jälleen yhden palvelijan ilmestyneen hänen viereensä. Hän kumarsi kaiidille kunnioittavasti, osittain myös kiitollisena saadusta tehtävästä. Alecram katsoi kuinka hän tarttui nippuunsa, kohottaen sen kohti otsaansa kunnioittavasti ja kääntyi poispäin, seuratakseen palvelijaa pois huoneesta. Alecram näki kuinka Ares kätevästi jätti yhden sivun pienelle pöydälleen. Kaiidi nousi ylös ja käveli tämän luoksen ja nosti paperin. Hänen silmänsä takertuivat saatekirjelmän karkeasti korjattuun ”luutnantti Ares”-kohtaan, josta paistoi läpi aiempi: ”kapteeni Leon…”.
Ansounin päivän virhekiintiö oli täynnä ja Kaaban kaiidi, Tattasindien dynastian Beira-keosin oikea käsi, Suuren Kiven parlamentin sihteeri ja Punaisen jalopeuran välillinen seuraaja, Abulfedan kreivi, Piiritetyn luostarin Veli sekä Gallicin anteriini, Kalfidesin Alecram, kihisi raivosta.
------------
Onnea ja sisua matkaan
Date: 2004-11-01 03:56 am (UTC)Marko
Kiitoskiitos
Date: 2004-11-01 05:10 am (UTC)Alku on itse asiassa ollut aivan älyttömän helppoa, sillä nyt on sanoja.... 2288 koossa ja juttu etenee. Eri asia sitten kun tullaan hieman ns. uudemmalla alueelle eli kun se juoni tästä alkaa avautua eikä kerrontaa hallitse enään esillepano. Jää nähtäväksi.